Mirtan loppupuhetta, Mirta ja Benjamin

Krysanteemit ja kosmokset ovat kaatuneet parvekkeen lattialle. Kanava välkkyy siniharmaana. Kerrostalojen lomasta pilkistää aamulla satamaan lipunut laiva.

Olisin voinut olla rohkeampi. Kutsua pelot uniini. Olisin voinut yhdessä yössä pyyhkäistä mustat pelinappulat laudalta, eikä minun olisi tarvinnut kantaa mukanani sukupolvien syyllisyyttä ja vieraantuneisuutta.

Viattomuus on elämän alkulähde.

Benjamin vierailee yhä luonani.