Mutta Mirta…(Kaikkitietävä)

Lapsi putoaa maailmaan kuin linnunpoika räystäältä, omille siivilleen.

– Oli tyhjää. Huutoa.

Kun sumu vähitellen hälveni, Mirta huomasi, että hänen ympärillään pyöri oma planeettakunta: Lise, Benjamin, isosisko Anisa, ja kymmenkunta vuotta vanhemmat veljet Miro ja Tate.

Miroa näki vain jouluisin ja kesäisin, joten Mirta piti häntä jonkinlaisena kylään tulleena setänä. Miro pyöri tuvan lattialla verkkaista ympyräänsä, jalalta toiselle.

– Raharukki, kyläläiset nimesivätMiron, koska Miron pyörivä siluetti näkyi Pappilanmäen ikkunoista maantielle. Maantien varressa oi punalautainen kuivaamo ja kuivaamon seinässä iso keltainen postilaatikko, jolle kyläläiset kokoontuivat päiväpostin aikaan. Se saapui linja-auton mukana keskipäivän aikaan.

Lisen ja Benjaminen silmissä Miro oli profeetta, jonka puheita tuli tulkita ennustuksina. Eräänä päivänä järven yli vyöryisi kiinalaisia. Käytännön Messius lankesi kuitenkin Tatelle, hänhän oli vain tavallinen, terve poikalapsi.

Pelasta tämä perhe, pelasta!

Mirta kiersi Anisan kanssa Benjaminin bändin solistina pitkin pitäjää. Tytöt muistuttivat silkkisissä lettinauhoissaan ja Lisen ompelemissa pallomekoissa kaksososia. Valheen voimalla duetto sai kuulijoita. Eikä Anisalla ja Mirtalla ollut muutakaan tekemistä kuin odottaa ja nukahdella, kuunnella huutoa ja pauketta ja huomata , että olivat mukana.

Mirta oli arka tyttö ja pidätti sisälleen Lisen ja Benjaminin myrskyt ja muuten vaan valtameren. Mirta etsiytyi melun reunoille syrjäisiin paikoihin, piiloutui komeroihin ja nurkkien taakse. Mirta tarkkaili pölyhiukkasten pyörteitä, kiipesi tuomeen tavoittelemaan lintujen kieltä. Porstuan katolta hän pääsi seinän poikkilistaa pitkin vintin ikkunasta sisään.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *