Äidinrakkaudettomuus

Me asuimme Pappilanmäellä. Keskellä kylää, järven rannalla. Järven halki kulki valtakunnan raja. Hilma sodan, penseyden, viheliäisyyden ja köyhyyden riistämänä. Benjamin latojen, liitereiden, maitolaitureiden ja navetan seiniin piirtelevänä lapsiaikuisena. Ja me, näiden lapset, näkövammainen Riiko-poika ja hänen merimiespukuinen varjonsa, Manu, sekä kolme tyttöä: Anisa, Mirta ja Sade.

Pihamaalla juoksivat harmaankirjavat, mustat ja punaiset kanat. Parinkymmenen viinimarjapensaan ja kahdeksan omenapuun puutarhan läpi johti pikkukivinen suora polku. Sitä pitkin me tytöt juoksimme peräkanaa puutarhan laidalle, Josefina-mummon käsivarsien alle, vaikka Josefinasta äitiys olikin jo haihtunut aikoja sitten ja rinnassa rahisi enää vain kuiva itku, jossa Pellervo-ukin muisto yhä eli.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *