Äiti

Ilma vinkuu ja rahisee keuhkoissa, sisään, ulos. Silmät vetistävät, hän ei katso minua silmiin. Iho on rasvainen ja karhea, nenä pyöreä ja leveä, isot sieraimet. Suu on oikeastaan kaunis, leveät huulet. Se on äidin suu, jonka sisällä ei ole muita hampaita kuin yläikenessä yksi hammas molemmin puolin, joihin muovinen kitalaki kiinnitetään koukuilla. Alaikenessä on kokoproteesi.

Äidillä on yhä pitkä tukka, latvaa kohtui oheneva hiirenhäntä ulottuu lapaluiden yli. Se on harmaa ja ruskea. Vaikka se on ohut ja tekee päälaesta lattean neliön, sitä ei leikata. Ehkä hän elää mielessään vielä sitä aikaa, kun hiukset ylettyivät paksuina ja kullanvalkoisina alaselkään ja jonkalaiset vain hän yksin maailmassa omisti. Äiti ei tiedä, että saman kuvauksen olin jo kuullut hänen ikäpolvensa naisten suusta puolenkymmentä kertaa. Aikansa kauneusihanne, siis.

Minusta hän on valtavan ruma ja häpeän häntä hänen surkeutensa tähden. Äidillä on miesten kalsarit jalassa, ne ovat haaroista rikki. Hänellä on nuhruinen paita yllään, se ei ylety yli äyräidensä paisuneen mahan yli. Paitakin on kainaloista rikki kuin hapon syövyttämä. Rinnuksilla on ruokatahroja. Äiti on sietämätön ihminen. Kyttäävä, käskyttävä, huutava, ilkkuva ja hieltä haiseva hirviö. Hän on minun äitini, mutta äidit eivät ole hirviöitä, niitä ovat vain kiittämättömät lapset.

Pieni kammari

Makaan pienen kammarin hetekalla ruskean sängynpeiton alla. Peitto on karhea ja ruma, se sopisi hevosen selkään. Vastapäisellä seinällä on vaaleanvihreä tapetti ja äidin ja isän hääkuva hopeisissa kehyksissä. Äidin hiukset on kammattu rulliksi ohimoille ja näyttää siltä, kuin isälläkin olisi huulipunaa. Melkein yhtä punaista kuin kiinanruusun kukat, jotka rehottavat lattianrajassa isossa saviruukussa.

Lattia on tehty leveistä lankuista ja niiden päällä on äidin kutoma sinisenkirjava räsymatto. Siitä tulee kesä ja järven aallot mieleen. Lattia narisee. Joskus öisin voi herätä rojujen kolinaan, kun villikissat tappelevat talon alla. Kulkukissat mahtuvat joka paikkaan.

Ikkunalauta on puinen ja ikkunapuiden saumat on peitetty valkoisella liimapaperilla. Se kellastuu ja irtoaa, mutta uutta laitetaan päälle. Ikkunoiden välissä on kärpäsiä selällään, tikkujalat ylös sojottaen ne makaavat kuolleina tai horroksessa lasisessa laatikossaan, kunnes lasit taas irrotetaan ja hyönteisten raadot pyyhitään rätillä pois. Se on sitä aikaa, kun lehmät päästetään hyppimään hännät koukussa navetan taakse niitylle.

Kylmä tuuli pärisyttää paperia.

lÄiti laittaa voita mustalle valurautapannulle ja kaapii siihen puukauhalla eilistä riisipuuroa. Voi alkaa tiristä ja kauha hankaa pannun pohjaa, kun äidin käsi siirtelee paakkuista puuroa edestakaisin. Vieno voisen puuron tuoksu lehahtaa huoneeseen.

Kiinanruususta putoaa pehmeästi kopsahtaen lattialle punainen kukka.