Pieni kammari

Makaan pienen kammarin hetekalla ruskean sängynpeiton alla. Peitto on karhea ja ruma, se sopisi hevosen selkään. Vastapäisellä seinällä on vaaleanvihreä tapetti ja äidin ja isän hääkuva hopeisissa kehyksissä. Äidin hiukset on kammattu rulliksi ohimoille ja näyttää siltä, kuin isälläkin olisi huulipunaa. Melkein yhtä punaista kuin kiinanruusun kukat, jotka rehottavat lattianrajassa isossa saviruukussa.

Lattia on tehty leveistä lankuista ja niiden päällä on äidin kutoma sinisenkirjava räsymatto. Siitä tulee kesä ja järven aallot mieleen. Lattia narisee. Joskus öisin voi herätä muksauksiin ja peltitölkkien kolinaan, kun villikissat tappelevat talon alla. Kulkukissat mahtuvat joka paikkaan.

Ikkunalauta on puinen ja ikkunapuiden saumat on peitetty valkoisella liimapaperilla. Se kellastuu ja irtoaa, mutta uutta laitetaan päälle. Ikkunoiden välissä on kärpäsiä selällään, tikkujalat ylös sojottaen ne makaavat kuolleina tai horroksessa lasisessa laatikossaan, kunnes lasit taas irrotetaan ja hyönteisten raadot pyyhitään rätillä pois. Se on sitä aikaa, kun lehmät päästetän hyppimään hännät koukussa navetan taakse niitylle.

Kylmä tuuli pärisyttää paperia.

lÄiti laittaa voita mustalle valurautapannulle ja kaapii siihen puukauhalla riisipuuroa. Voi alkaa tiristä ja kauha hankaa pannun pohjaa, kun äidin käsi siirtelee paakkuista puuroa edestakaisin. Vieno voisen puuron tuoksu lehahtaa huoneeseen.

Kiinanruususta putoaa pehmeästi kopsahtaen lattialle punainen kukka.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *