Mummon mökki, (Mirta kertoo)

Harmaankirjavat, mustat ja punaiset kanat juoksentelevat ja kaakattavat pihamaalla. Parinkymmenen viinimarjapensaan ja kahdeksan omenapuun puutarhan läpi johtaa hiekkainen suora polku Josefina-mummon mökkiin. Rimpuilemme itsemme Josefinan käsivarsien alle, vaikka äitiys on jo hänestä haihtunut. Puristelemme mummon pullataikinamaisia alleja ja yritämme kaivautua mahtavaan tyhjään syliin, joka ei ole meitä varten.

Hiivimme mummon mökin ikkunalautojen alla. Koputtelimme ikkunoihin ja rapsuttelimme niitä sireeninoksilla. Kuvittelimme, että nyt mummo ihmettelee, mitä kummaa ulkona oikein tapahtuu ja kumartuu kurkistamaan ikkunasta ulos. Tirskuimme ja painauduimme nurkan taakse piiloon. Mitään ei tapahtunut. Tuntui kuin tuuli olisi lehahtanut päittemme päällä ja Anisa rupesi keräämään juhannusruusuja seinänvierustalta. Sitten Hande ja Sara avasivat Josefinan ulko-oven, kompuroivat eteisen kautta tuvan ovelle ja tervehtivät Josefinaa yhdestä suusta:

-Päivää! Päivää!

Hande ja Sara ryntäsivät ulos talosta yhtäaikaa, satuttivat itsensä oven karmeihin, Hande hyppäsi parilla loikalla raput alas ja Sara lyyhähti rappusille. Anisa näki ikkunasta mummon jalat. Siellä mummo istui  puusängyllä suu auki ja tuijotti kattoon.

Sitten tuli ruumisauto. Mummon mökin eteisessä haisi oudolta. Ruudullinen esiliina avattiin ja pitkä kukkamekko leikattiin sakseilla mummon päältä. Kultainen vihkisormus katkaistiin hohtimilla, koska sitä ei saatu saippualla ja vedellä pois tuvonneesta sormesta. Sitten ruumisauto vei Josefinan ja  Anisa heitti valkoiset ruusunsa ruohikkoon.