Lise

Lise toi Miron Benin kotitaloon heti naimisiinmenon jälkeen. Miro nukkui vaunuissa sireenipensaan varjossa, mutta Josefina tarkkaili lasta. Kun Lise nosti lapsen olkaansa vasten, Josefina pani merkille, ettei lapsi reagoinut valoon vaan hymyili silmät auki kohti aurinkoa.

– Näkeeköhän tuo lapsi mitään?, puuskahti Josefina puutarhakeinustaan. Kysymys oli tarkoitettu Liselle, mutta Lise vaikeni, koska hän pelkäsi Josefinaa.

– Sano, nyt, hyvä ihminen, mitä sinä olet tehnyt itsellesi, kun tuo poika ei näe mitään?, Josefina tiukkasi Liseltä seisaaltaan,  ja Lise juoksi poika sylissä itkien tupaan.

-Ben, Ben, puolusta minua, auta minua, Ben!, Lise itki, mutta Ben ei välittänyt muusta kuin pullostaan ja korttipakasta, jotka odottivat häntä peräkammarin porstuassa.  Benissä ei ollut miestä asettumaan äitinsä ja Lisen väliin.  Hänhän oli jo osansa tehnyt, niin Ben ajatteli, korjannut jälkensä ottamalla Lisen vaimokseen.

– Viekää takaisin tuo peto täältä!, huusi Josefina puutarhan reunalta.

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *