Vintillä

Kampean itseni vintin ikkunasta sisään. Lattialla on sahanpurua, vanhoja eriparisia lasten ja työmiesten kenkiä  ja tapettien riekaleita. Ikkuna-aukosta näkyy pihatien pätkä ja tien ja puutarhan välistä sireeniaitaa. Kyhmyiset talviomenapuut voi kuvitella sireenirintaman taakse ja niiden takaa kohoaa hiljainen kuusiaita kuin seinä.

Kurkotan vintin kattohirsien välistä päiväkirjan. ”Miten ihmeessä nuo räpylät on tuollaiset! Mirtahan voisi istua tieauran perässä ja lanata teitä.” Päiväkirja aukeaa kohdasta, jossa Tate ilkkuu jalkateriäni. En ymmärrä, miksi jalkani ovat niin isot.

Säilytän päiväkirjan välissä sireeninlehteä, joka on melkein kasvojeni kokoinen. Soudan illalla Koivuniemen taakse, jossa kasvaa pieniä lumpeita. Joukossa kelluu kuitenkin yksi, joka on teelautasen kokoinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *