Asvaltti polttaa paljaiden jalkojen alla. Työnnämme pyörät metsään myllytielle, jonka hiekassa pienet sinisiipiset perhoset parveilevat. Tien varressa rehottaa villivadelmapensaita. Poimimme marjoja, kiljumme kun joku löytää marjastaan vaalean madon, tömistelemme maata ja huidomme kepeillä risukkoa ja korkeaa heinikkoa. Kuivassa kangasrinteessä on käärmeitä.

Koski pauhaa ja vesi pärskyy kivilohkareiden yli. Myllystä on jäljellä enää louhikko, jossa kukkii horsmia, maariankämmeköitä ja ketoneilikoita.

Mirta polkee, Anisa istuu hajareisin tavaratelineellä ja Sara seisoo pyörän kourussa Mirtan edessä. Sara puristaa rystyset valkeina ohjaustankoa. Hande painelee risteyksessä puolen kilometrin päässä ja parkuu. Kumikenkä makaa joen pohjassa ja ahvenet tutkivat sen kumista luolaa.

-Hande, odota! Sara huutaa.

Tienristeyksessä on kivinen ympyrä. Sen keskellä on tanko, jonka metalliset viitat osoittavat neljään suuntaan. Yksi soratielle, joka vie valtakunnan rajalle. Hande kurvaa risteyksestä alamäkeen, istuu yhtäkkiä satulalle ja nostaa rääkäisten molemmat jalat ylös polkimilta.

Mirta tempaisee kyyn käteensä ja heittelee sitä ilmaan. Eläin on yhtä kuollut kuin osuuskaupan muoviset lelukäärmeet. Mirta ottaa sen mukaansa.