Lise ja Ben saivat vielä yhden lapsen . Hän sai nimekseen Sara, vaikka Sade olisi sopinut paremmin, koska syntymää seurasi kuuden päivän myrsky. Viljapellot lakosivat, metsäpolut katosivat savivelliin, vesi virtasi putouksina ränneistä ja piiskasi railoja sorateihin.

-Mitä Sarasta? kysyi Anisa olkiaan kohautellen, kun Lise tiukkasi, missä Sara on. Ai, Sarako? vastasi puolestaan Mirta  iltaypsyn aikaan.

Lise hermostui ja kulki edestakaisin pihamaalla, juoksi puutarhassa, kurkisteli viinimarjapensaiden alle, kävi aitoissa, tarkisti jyvälaarit, piipahti saunassa, kiirehti navettaan ja kulki pehkuissa navetan ylisillä, mutta Saraa ei löytynyt mistään .

-Nyt etsitte ja haette Saran vaikka kiven alta! Lise käski.