Lyhyesti, Pappilanmäen perheen synty

Hilma syntyi suutarin torppaan järven takana sinisellä vaaralla, mutta tällä rannalla, kylän keskellä mäellä, syntyi talollisen poika Benjamin kaksi vuotta myöhemmin. Kun Hilma oppi uimaan järven toisella rannalla, Benjamin polskutti käsipohjaa toisella. Ja niin kuin kaikki maailman sukuvihat, tämäkin sai alkunsa yhteisestä juuresta. Hilma ja Benjamin kun ovat sukulaisia, itse asiassa pikkuserkkuja, mutta sana pikku ei kuulu tämän kylän sanastoon. Täällä tapahtuu vain suuria asioita.  Lyhyesti, nyt me koko onneton Hilman ja Benjaminin pesue asumme tässä samassa jamassa, Benjaminin vanhempien, kuivakyynelisen Josefinan ja Pellervo -vainaan kodissa. Ympärillämme vain parempia ihmisiä, joilla ei ole tällaisia lapsia.

Kyläläiset nimittelevät huusholliamme Pappilan mäeksi, koska Benjamin ja Hilma pyörähtivät uskoon kesken vaikeuksiensa. Pappilan mäellä tarkoitetaan hihhuliseurakuntaa, jolle naureskellaan, kun taas pilkkaaminen on kylän ainoa oikea ja alkuperäinen uskonto. Pilkka leviää suusta suuhun, ivan siemenet lentävät tuulessa peltojen yllä, leijailevat kesäöinä kammareihin ja itävät torajyvinä sydämistä. Myöhemmin ne kukkivat kilvan toisten, kaltaistensa seurassa yhteisen auringon alla, mutta joskus joku vetää vielä pilkkaakin pidemmän korren. Näin on Hilma ennustanut. Jotkut siis lentävät vielä perseelleen.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *