Ulkohuussi on aitan takana ja sinne on pitkä matka. Perähuoneen eteisen lattialla on vaaleankeltainen emalipotta, jolla me käymme, jos yöllä tulee hätä. Se täyttyy nopeasti ja aina siellä on joku käynyt isollakin hädällä.

Lise huutaa ja möskyää. Potta pitää just nyt tyhjentää. Vaikka potta on piripintaan täynnä pissaa ja kakkaa, sitä ei saa läikyttää. Keltainen virtsa on jäätynyt reunoilta, mutta keskellä ui ruskea pökäle.

Mirta on alkanut epäillä, että Ben käy yöllä lorottamassa pottaan. Lise tyrmäää Mirtan ehdotuksen jokaisen omasta potasta ennen kuin Mirta ehtii edes lausetta loppuun, joten potan tyhjennys jää edelleen Mirtan, Anisan ja Saran tehtäväksi. Vaikka sillä kävisi koko kylä tarpeillaan.

Mirta nostaa potan lattialta. Keltainen neste läikähtää kämmenselille ja ruskea, paksu ulostepötkylä ui keskellä pottaa, kun Mirta ottaa ensimmäiset varovaiset askeleet kohti perähuoneen kuistia. Perähuoneen rapuilla on pyöreitä jääpallukoita, jotka ovat syntyneet kuistin räystäältä tippuneista vesipisaroista. Mirtan jalkaterä luiskahtaa jääpällukan päältä ja potta lentää kaaressa kaiteen yli kukkapenkkiin.

Mirta ravistelee keltaista lientä mekoltaan. Mirta noukkii astian viimekesäisten kukanvarsien seasta, pyöräyttää astiaa lumessa ja tuo sen takaisin perähuoneen eteiseen. Mirta tietää, että Lise tekee ruskeasta töhnästä ja keltaisesta renkaasta ison numeron. Edessä on huuto, joka ei lopu. Ihan sama, oliko kyseessä vahinko vai tahallinen teko.